 |
 |
 |
 |
 |
 
 
Jokela perustettiin vuonna 1934. Jokelan isä oli pohjoiskarjalainen
liikemies Heikki Inari. Hän loi monipuolisine kulttuuriharrasteineen
perustan kulttuuriravintolan maineelle. Inarin halusi nähdä
ravintolansa paikkana, joka pysyisi muuttumattomana ja arvokkaana. Ajan
patina olisi miljöölle vain eduksi.
Alkuvuosien asiakkaat olivat lähinnä metsäherroja ja
kauppamiehiä sekä kaupungin muuta vaikutusvaltaista väkeä. Kieltolain
ilmapiiri vaikutti vielä ja salaiset tarkastajat ja poliisi tekivät
yllätystarkastuksia.
1930 -luvun Jokelaa lämmitettiin puilla. Tätä varten
taloon oli erikseen tehtävää varten palkattu lämmittäjä, joka huolehti
siitä, että ravintolan salit olivat lämpimät. Myös keittiön hellat ja
uunit vaativat tuohta ja tulta.
Ravintolassa oli juhlallinen ruokasali, muutama
kabinetti ja kahvila. Sodan aikana tarjoilijat huomasivat tavallisen
rahvaan edustajien viihtyvän paremmin kahvilan puolella, kun sen sijaan
herrasväki valitsi paikakseen mieluummin salin. Jako karvahattupuolen
ja salin välillä ilmenee ajoittain edelleenkin.
1950 -luvun Joensuu oli idyllinen pieni
puutalokaupunki keskellä maaseutua. Jokelalla oli takapihallaan oma
sikala. Ravintolan yhteyteen kuului samaan osakeyhtiöön kuuluneen
naapuritalon sauna ja pesula. Hotellin vieraat saivat siis peseytyä
talon omassa saunassa ja talon liinavaatteetkin pysyivät puhtaana.
1960 - 70 -luvuilla suomalainen alkoholipolitiikka
piti tiukkaa kontrollia ravintoloissa. Juomien nautiskelu ei ollut
mahdollista ilman ruokailua. Yhdellä ruoka-annoksella asiakkaalle sai
tarjota kolme juoma-annosta. Niinpä Jokelankin ruokalistalta löytyi
sillivoileipä, jolla ruokailuvelvoite täytettiin. Jos leipä ei
maistunut, se palautui keittiöön. Kolmen maljan jälkeen sama leipä
tilattiin ja maksettiin uudelleen. Tämä sääntö päti pitkälle 1980
-luvulle.
Pubikulttuuri saapui Suomeen Brittein saarilta 1960
-luvun lopulla. Myös Jokelan karvahattupuoli koki muutoksen. Alusta
asti olleet kabinetit saivat väistyä, kun niiden sermit purettiin. Tila
yhdistettiin yhtenäiseksi pubiksi, jollainen se on edelleen. Pubiin
tuli baaritiski ja korkeat jakkarat. Monille asiakkaille näkeminen ja
näkyminen eivät olleet mieleen. Ravintolassa oltiin mieluimmin paossa
muuta maailmaa.
1980 -luvun lopulla salin legendaariset loosit
purettiin. Tilalle tuli pitkä baaritiski. Ravintolaa väännettiin
rock-klubin muotoon. Sali sai miltei mustan sävyn, jota valaistiin
värivaloin ja diskopalloin. Vanha kulttuuriväki vaihtoi paikkaa.
Joensuussa syntyi oikea kansanliike vanhan Jokelan puolesta. Maineen
palautus tapahtuikin 1990 -luvun alkupuolella. Myös loosit palasivat.
Nykyisin Jokelan interiööriä pidetään yllä
kunnioituksella vanhaa kulttuuriravintolaa kohtaan. Kuten jo ravintolan
perustaja Heikki Inari 1930 -luvulla oivalsi, ajan patina ja vuosien
jäljet kuuluvat kulttuuriravintolan kuvaan.
Lisää Jokelan historiaa löytyy Jyrki Piispan ja Eino
Maironiemen kirjasta Wanha Jokela. Kirjan on julkaissut
Kustannusyhtiö Ilias Oy.
|
|
 |
|
|
|
|
